Tiistaina agitreeneissä Tofu pelitti ihan kivasti. Puomin ylösmenossa on meillä pahoja ongelmia heti kun vauhtia on... Puomille mentiin suoraan putkesta, ja muuten niin hidas toopeli oikein syöksyi putkesta ulos ja kirmasi hirmu vauhtia puomille ja loikkaisi iloisesti kontaktin yli. Pitäisi yrittää saada Tofun huomio kiinnittymään muulla kuin perinteisellä odota -käskyllä, jotta kääntäsi päätä ja vauhti hieman hellittäisi. On se kyllä ihme että silloin kun vauhtia saisi olla niin sitä ei ole ja sitten kun pitäisi hieman himmailla niin syöksytään menemään suuna päänä :) Annika löysikin Tofulle hyvän vertauskuvan agiradalla - Tofu on kuin diesel, hitaasti kiihtyvä :) radan lopussa vauhtia on mukavasti, mutta alku on haahuilua.

Vigon kanssa otettiin irtoamista kolmen hypyn takaa, toimi hyvin. Sitten otettiin kasia yhdellä hypyllä ja sekin toimi, joten siirryttiin parin hypyn ja mutkaputken yhdistelmään ja taas meni oikein kivasti. Vigo suoritti jo viisi estettä yhteen menoon :) Lopuksi vielä hieman pujottelua ja puomin alastulokontaktia. Saatiin Katilta hyvä neuvo puomin opetteleluun, jota testataan ensi kerralla: Irrotetaan "vino-osa" ja laitetaan pöydän päälle niin voidaan turvallisesti harjoitella nousua ja laskua täyspitkällä matkalla. Tosi kivat treenit, kiitos Kati & Annika.

Nallen ja Vigon keskiviikon PK -tottistreeneistä saatiin sitten Kimmon kanssa tosi vaikeat kotitehtävät eli seuraamisen opettelu ilman että makupala on kädessä... Tofun kanssa aikoinaan vein just tämän makupalajutun liian pitkälle, jonka seurauksena saatiin sitten opetella koko homma alusta, eikä se oikein sujunut koskaan, ja nyt olin taas tehdä saman virheen Vigon kanssa, on ne nuo ohjatut treenit vaan tosi tärkeitä tällaiselle puupäälle :) Otin Vigon kanssa myös ilmoittautumistreeneusta, kun herra ei oikein millään malta olla pussaamatta naamalle vieraita ihmisiä :) Meinasinkin, että Vigo on ylisosiaalinen, mutta ei semmoisia koiria kuulemma ole :)

Kun ihmisiä tulee lenkillä vastaan edestä tai takaa, kävellen tai muulla menopelillä, niin Vigo vetää korvat taakse ja pomppii kahdella jalalla kohti kaikkia ihania kulkijoita... tosi kivaa... makupalat tai lelut ei tässä tilanteessa voisi vähempää kiinnostaa, pitäisi pysähtyä ja ottaa sivulle niin sitten rauhoittuu jotenkuten.  Viime lauantaina kokeilin saamastani neuvosta kuonopantaa, joka löytyi kaapin kätköistä Tofun jäljiltä, ja homma toimi hyvin, reissusta nautti molemmat. Vigo ei edes yrittänyt hinkata pantaa pois (Tofulla panta ei aikoinaan toiminut, kun veteli vaan päätä pitkin tienreunoja saadakseen kapineen pois päästä ja nokka aukesi). Voisi toimia ihan hyvänä opetusvälineenä ajoittain, kun ottaisi aina pois kun sujuu mallikkaasti ja laittaisi takaisin jos alkaa "vikuroimaan". Valitettavasti kuonopanta on nyt käyttökelvoton ja useampana kappaleena, kun Vigo toissayönä oli saanut sen hampaisiinsa. Viime yön saldona lattialta löytyi taas täysin rikki revittynä pipoja ja hanskoja - näihin tuhoihin pääepäilty on Nalle. Vigo puolestaan on edelleen erityisen kiinnostunut elektroniikasta,  jo ihan pienenä söi hotellissa jalkalampun johdon ja viimeisimmät tuhon kohteet ovat olleet minun kännykän pureskelu käyttökelvottomaksi ja kannattavan tietokoneen virtajohdon silppuaminen 5 cm:n paloihin. Lisäksi Vigon repertuaariin kuuluu mm. talous- ja wc -paperin silppuaminen, roskisten tonkiminen sekä paistinlastojen syöminen. Talutushihnoja on myös mennyt ainakin puolenkymmentä kuin myös kaulapantoja ja ainakin parit kengät. On varmaan paljon muutakin, mutta ei tule nyt mieleen :)   Ihmeesti ne vaan pääsevät ja löytävät sellaiset tavarat joita ei tarvitsisi löytää ja jotka on muka itse laittanut "koiraturvalliseen" paikkaan. Ja kun omia leluja olisi tarjolla vaikka kuinka paljon :) Ihania otuksia silti, vaikka tuhon nähdessään hieman mielessä kirvaakin, mutta silloin on jo liian myöhäistä :)